Mukana ollaan pudotuspelissä. Ei ole tännekään kotiutunut yhtään uutta lankaa. Nyt kun ei ole pakottava tarve saada valmiiksi asti neuleita, jäävät taas pahaiset päättelemättä. Yhdet sukat tässä oli pakko päätellä, kun poika tarvitsi sukat jalkaansa.

Myös virkkuukoukun olen ottanut esille. Virkkauslankojakin kun minulla on pilvin pimein. Olen nyt virkannut pieniä koreja, jotka tärkkään sokerilla. Ne ovat ihan mukavia pikkulahjoja, kunhan ne vaan täyttää karkeilla.

Tässä ompelin naapurille Mari-mekon ja siinä tukikangasta kaivaessani törmäsin taas yhteen pussukkaan, jossa oli varmaan puoli kiloa ohuen ohutta punaista lankaa, varmaan koneneulelankaa, kirpputorilta joskus ostettua.
Joten langat eivät kesken lopu.