... ajattelin minäkin pitkästä aikaa kirjoittaa tänne jotain. Olen menestyksellisesti torjunut ainakin yhden kiusauksen: torstaina meinasin lähteä Soukan Outlettiin, kun olin lähdössä Kirkkonummen suuntaan töistä, mutta ajoin sitten päättäväisesti senkin liittymän ohi. Ratkaisua helpotti tosin se, että oli vähän kiirekin... Joten uutta lankaa en edelleenkään ole ostanut.
Jotain olen saanut aikaankin. Tyttärelle neuloin kaulaliinan lankahamsterikisassa valmistuneen Tychus-pipon kaveriksi, samoin tein hänen kipsikäteensä peukalottoman lapasen samaa väriä (fuksianpunaista seiskaveikkaa), yhteensä tuotokset painoivat 70 g. Lisäksi annoin mielikuvitukseni laukata suorastaan estottomassa määrin, ja viime yönä virkkasin tuosta Novitan Balista parimetrisen, kolmerivisen verkon, johon tänään pujottelin vanhoista verhoista (!) leikattuja kangassuikaleita: tuloksena niin muodikas asustehuivi, että se on muotia ilmeisesti vasta ensi syksynä... =) Huiviin meni Balia yksi kerä eli 100 g. Lasketaankos nuo verhonsuikaleetkin langaksi??? =)Työt on jo kuvattukin, mutta nyt en jaksa niitä tänne postata, vaatii liikaa energiaa ryhtyä purkamaan kuvia nettiin...
Nyt on sitten virallisesti myös jälkikasvuni saanut käsityökärpäsen pureman: esikoinen virkkasi avustuksellani ensimmäisen piponsa, ja toinen on jo työn alla ja melkein valmis. Saako äiti laskea kulutetut langat omaksi hyväkseen, sillä minun lankavarastostani ne ovat peräisin...? =) Ainakin tuohon ensimmäiseen pipoon kului 60 g isoveljeä, toinenkin pipo on valmistumassa samasta langasta, mutta eri värisenä. Katsotaan nyt sitten, mikä on lapsen seuraava projekti... Ja kuopus kyselee kovasti, että miksi äiti ei opeta häntäkin virkkaamaan... Olen huomauttanut lapselle, että siihen hommaan tarvitaan kaksi toimivaa kättä, eli opettelu saa odottaa siiheksi, kun käsi saadaan pois kipsistä.
Isännänkin olen jo värväämässä mukaan touhuun, tosin vain varustepuolella avustamaan; eksyin pitkästä aikaa Stitch Diva Studion sivuille ja aloin palavasti haikailla haarukkapitsin tekemisen perään. Isäntä lupasi yrittää auttaa ja tehdä sopivan työvälineen, kunhan ehtii.
Näin. Ajattelin ottaa lauantai-illan rauhallisesti tästä eteenpäin, alkuilta kului kuoroharrastuksen parissa ja laulamalla, joten on syytä lepuuttaa äänijänteitä. Joten paras olisi pysäköidä tv:n eteen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti