Nyt on putoaminen lähellä...

Paljoa en ole neulonut viime aikoina, jotain kuitenkin. Lapsille tein Samoksesta pipot, joiden seuraksi virkkasin kaulaliinat. Äitienpäivälahjaksi on syntymässä Roosa-huivi, jonka funktio tuntuu olevan ensisijaisesti perfektioluonteeni kouluttaminen sietämään pieniä virheitä. Lankalauantaina Samos-kerät vaativat päästä virkatuksi käsilaukuksi, joka on edelleen hieman vaiheessa - lanka on lähes loppu ja jonkinlaiset hantaakit ja kiinnityssysteemit laukku vielä tarvitsisi. Kuvia yritän saada otetuksi lähipäivinä blogiini, jos vain säiden haltijat ovat armollisia aikeilleni.

Mutta tänään iski akuutti keväthuivin tarve. Mereltä päin puhalsi raaka tuuli, joka jumiutti hartiani ikävästi, koska en ollut asianmukaisesti pukeutunut. Olen illan penkonut sekä mielikuvaharjottein että ihan oikeastikin lankavarastojani, mutta mikään lanka ei halua keväthuivikseni. Liikaa Nallea ja Seiskaveikkaa. Olen luullut, etten jaksa nyhrätä mitään ohuita lankoja. Nyt tahtoisin jotain ohutta, pehmoista, kenties jopa hieman pörröistä...

Parhaan ystäväni heinäkuussa syntyvälle vauvallekin tahtoisin neuloa, mutta siihenkään ei ole sopivia lankoja. Yritin udella, josko tietäisivät tulokkaan sukupuolta, noin värikoodausta ajatellen. Kuulemma todennäköisimmin tulossa on marsilainen, eli vihreää pitäisi tehdä. Ystävälläni on villa-allergia, joten puuvillaisia lankoja lähinnä ajattelen, ja niitä ei varastossani ole juuri lainkaan, saati sitten vihreää. Niin ja tyttöni tilasi itselleen ja Titta-vauvalleen kesä-Novitasta ne "samis-vaatteet" tytölle ja babybornille. Väritoivetta kun kyselin, vastaus tuli napakasti: "Vaaleenpunane tietyshti!"

Mutta kyllä mä vielä sinnittelen. Ehkä. Tosin toisaalta houkuttelisi "eka kerta" näin keväthormonien hyrrätessä, nettilankakauppoja kun en ole vielä koskaanikinä testannut...