Lanka tulee langan luo, niin se on kai todettava. Kävimme pitkäperjantaina anopin luona ja kappas vain, matkalla oli tuttuun tapaan Korian ABC ja Novitan tehtaanmyymälä. Pysähdyimme siellä ostamassa matkaevästä ja kurkkasin samalla, olisiko laareissa mitään kivaa. (Toim. huom: palkkapäivä on torstaina, ts. rahaa ei todellakaan ole, mutta aina saa haaveilla, eikös niin?)
Anopilla taas on pitkäkarvainen maatiaiskissa nimeltä Takku (tai Taccu hienosti c:llä) ja nimensä mukaan kollin turkki on aina takussa. Harjasin kissaa kauan, hyvin hyvin hyvin kauan ja se kehräsi ja välillä läppäisi, kun takun selvittäminen sattui. Takusta irtosi karvaa ainakin toisen kissan verran, joten anoppi pohdiskeli, voisiko karvoista kehrätä lankaa...
Se niistä lankasuunnitelmista - tuo ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun mulle vihjaillaan kissankarvojen kehräämisestä... Olikohan katseeni jo niin epätoivoinen, että mies päätti armahtaa? Hän osti minulle yllättäen Korialta nimikkolankaansa Jussia villatakin verran. Ehkä syynä voi olla sekin, että Tukholmasta en ole saanut tuliaislankoja, vaikka kuinka olen ruinannut...
Lisäksi sain salaiselta pohjoismaiselta ystävältäni kaksi kerää luonnonvalkoista sukkalankaa. En siis osta lankaa, en kaupoista enkä tilaa netistä, mutta silti keriä vain kertyy. Lanka taitaa siis tulla langan luo. Mutta miksi eurot eivät tule eurojen luo ja pankkitilini ulvoo tyhjyyttään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti