Huomenna alkaa uusi elämä! Tai ainakin melkein. Aloitan työt uudella asiakkaalla uudessa paikassa.
Asiakas sijaitsee lähellä FiinaNeuletta ja sen lisäksi kävelymatkan päässä Menitasta. Ah ja voih! Ah ja voih myös sille, että palkankorotusta ei ole luvassa, vaikka työmatkan varrella ("varrella" sanan laajassa merkityksessä) olevien houkutusten määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Pitäisiköhän tämä ottaa esille kehityskeskustelussa? Esimieheni on jo nähnyt, kuinka opetan intialaista työkaveriani neulomaan ja olemme vitsailleet siitä, että se onkin hänen perehdyttämisensä tärkein osuus. Otan tämän tehtävän vakavasti: vein työkaverini eilen myös työpaikkamme lähellä olevaan leipomoon tutustumaan laskiaispulliin, Runebergin torttuihin ja sen jälkeen Halvan tehtaanmyymälään...
Mutta jännitys tiivistyy: pystynkö välttämään lankakaupat? (Öhöm. Niin. Vastaus on "en". Lupasin viedä työkaverini shoppaamaan. Krhm.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti