perjantaina, tammikuuta 06, 2006

Koska en tarvitse

Olen Pörrö Sahlberg, 34 v kotiäiti ja taiteilija Helsingistä. Ilmottauduin mukaan minäkin - koska en oikeasti tarvitse sen paremmin uutta lankaa kuin muutakaan askartelutarviketta. Tai kädentaitokirjaa. Tai... Ainoastaan haluan.

Muistan neuloneeni ensimmäisen villapaitani 8 vuotiaana. Neuloin jatkuvasti jonnekin parinkympin päälle, sitten olin yhden kesän Neoviuksella töissä ja lakkasin neulomasta samana syksynä. En muista miksi, ehkä kiintiö tuli täyteen.

Mulla oli pitkään, melkein vuosikymmenen, sellainen kausi, että en neulonut mitään "järkevää", ainoastaan tein joitain osia seinätekstiileihin ja sen sellaisiin, erityisesti erikoistuin neulomaan kymppipuikolla kotiväestä taustaverkkoa töille. Satunnaisesti tein jotain pientä, niinkuin toisen sukan sukkaparista jota ei koskaan päätelty ja sinnepäin. Yritin neuloa molemmille vauvoille, mutta raskaana ollessa kärsivällisyys ei riittänyt edes niiden miniatyyritöiden viimeistelyyn.

Lankoja olen ostellut harvakseltaan muihin juttuihin, olen kyllä neulelangoista tehnyt yhtä sun toista, mm.kuvassa näkyvän kaltaisille nukeille hapsuhameita. Viime kesänä neulonta palasi taas mukaan elämään. Olen jopa löytänyt taiteilijalle epätavanomaista nöyryyttä ja toteuttanut muutamia muiden malleja.

Syksyllä järjestäydyin jo eroon noin 1,5 säkillisestä vanhoja lankoja. Osa oli villaa jota en enää allergian takia voi neuloa, osa oli muutoin vaan surkeaa tavaraa. Lankaa on silti ihan riittävästi useampaankin työhön enkä ole kovin nopea neuloja. Rohkenen epäillä etten kovin montaasataa grammaa saa kuukaudessa kulumaan, mutta sehän ei olekaan tämän pääasiallinen tarkoitus. Tarkoitus on tutkistella itseään kädentaitokuluttajana.

Oma lankahamsterikuukauteni tulee sisältämään myös kaikenlaisten muidenkin kädentaitotarvikkeiden ostolakon. Ainoa poikkeus aihepiirin ulkopuolelta ovat neulepuikot, joita varastossani on varsin puutteellisesti. En tiedä miksi minulta löytyy viidet kokoa 4 olevat 80cm pyöröpuikot eikä yksikään 7 tai 8 kokoa olevia, mutta näin se vaan on hamstaraajallakin omituisuutensa. Ehkä jostain on joskus halvalla saanut - tai sitten aikoinaan on ollut monta työtä keskeneräisenä kerrallaan. Nykyään täällä tehdään yksi neule kerrallaan loppuun ennenkuin uusia aloitetaan. Sanokaa mitä sanotte boheemeista taiteilijoista, mutta ilman kurinalaisuutta ei saa mitään aikaiseksi kun käsitöihin käytettävä aika menee lasten takia kymmenien minuuttien pätkinä.

Ei kommentteja: