Olen jotenkin edelleen aina yhtä iloisesti yllättynyt kun joku tekemäni kirjoneule näyttää hyvältä, koska en ikinä oikeastaan ole mieltänyt näitä osaavani tehdä. Hassu psykologinen juttu. Joka tapauksessa kaarrokeneuleen vartalo-osa on valmis, ja ehdin eilisen aikana tehdä vielä yli puolikkaan hihankin. Jos menen vielä tänään iltapäivällä kuuntelemaan konferenssin päättäjäispaneelikeskustelua, niin saan varmaan huomenna alkaa pohtia miten ihmeessä ne kaarrokkeen kavennukset toimivatkaan.