Koukuttajan loppuraportti

VIIKKO 9: 27. - 28.2.2006, yhteensä 560 g

• Linux-huivi 7veikasta ja Woolista, 400 g
• Vauvan puuvillaneulepusero (ikuisuusprojekti), 60 g (paljonko tästä merkitään, nuttu painaa siis tuon 60 g mutta mulle on vielä epäselvää, miten nämä ikuisuusprojektit arvioidaan, jätän ylipäätuomarin haltuun ja merkitsen tässä 60 grammaksi)
• NMH100gL-vaihtoon yksi juttu (ei voi paljastaa ennen kuin vastaanottaja on saanut, myöhemmin sitten kuviakin), 100 g

Helmikuu yhteensä 1.070 + 1.170 + 1.090 + 940 g + 560 g = 4.830 g

Taas arvioitu paino huivin kohdalla, mutta ei se paljon heitä, kun molempia värejä jäi pieni nyssäkkä jäljelle (Ensi vuotta varten mun on kyllä hankittava jostain vaaka). Huivi meni osittain perseelleen, mutta siinä oli niiiiiiiin sairaasti työtä, että en varmasti pura yhtään silmukkaa. Miehelle kelpasi onneksi pienellä virheellä maustettuna. Ehkä sitten joskus kymmenen vuoden kuluttua, kun olen jo unohtanut, miten hanurista tälläisiä on neuloa, teen uuden.

Hurjasti paljon enemmän noita grammoja nyt on kuin mitä olin arvioinut alun perin pystyväni neulomaan. Ajattelin, että jos kilokin menee rikki, olen tyytyväinen, mutta tuossa paukkuu melkein viides kilo, aivan uskomatonta. Grammat on mulla aina arvioita, mutta olen yrittänyt ympätä aina täysiä keriä tai sitten olen arvioinut alakanttiin, niin ei tule itsepetoksen makua tai varsinkaan kukaan muu ei vedä rokkaa rööriin. Rehellistä peliä yritän pelata eikä tässä mikään voitto mielessä ole ollut muussa mielessä kuin siinä, että voittaisi itsensä ja itselleen asettamansa tavoitteet. Ne on ylitetty jo aikapäivää sitten ja olen kisaan tyytyväinen, vaikka joku musta hevonen ilmestyisi virkatun risteilyaluksensa kanssa viime hetkillä kehiin ja veisi voiton tässä grammakisassa. Älyttömiä määriä ollaan saatu kaikki aikaan ja kun kerrankin merkitsee muistiin, paljonko näitä neulejuttuja oikein tekeekään, on tulos aivan yllättävän korkea! Mun alkuperäisvarastoni oli muistaakseni jossain kuudentoista kilon tietämissä (sekin oli melkoinen yllätys) ja vaikka vajaa viisi kiloa on prosentuaalisesti iso osa siitä, vaje ei näy vielä oikeastaan paljon missään (mitä en kyllä käsitä, joku on taatusti tehnyt pientä käytännön pilaa ja käynyt täyttämässä mun lankalaatikkojen pohjat sanomalehdillä). Silti uutta lankaa on aivan järjetön hinku ostaa hetihetiheti, joten pudotuskilpailuun en enää osallistu. Ehkä ensi vuonna (onhan ensi vuonnakin hamsterit, onhan Kristel *luppakorvakatse*?) olen karaistunut sen verran, että rohkenen yrittää sitäkin, jos sellainen ensi keväällekin järjestyy.

Ja sainpas tuon ikuisuusprojektinkin pois käsistäni. Ihan törkeät napit siihen tuli, mutta minkäs teet, kun ei parempiakaan ole. Eikös lastenvaatteissa saa ollakin vähän kirjavuutta ja värejä? Toivottavasti tekele päätyy joskus edes puklurätiksi ;)

Kaikki tekeleet olisi tehty ilman hamstereitakin, mulla on oikein tilauskirja ja teen tosi paljon käsitöitä ilman eri kisojakin. Tykkään katsella leffoja ja olen leffavuokraamoiden kanta-asiakas ja telkkariahan ei voi katsoa tyhjin käsin. Eli joko niillä käsillä mätetään herkkuja ääntä kohti tai sitten tehdään käsitöitä. Kisoja varten olen oikeastaan kunnostautunut ainoastaan tuossa ikuisuusprojektiasiassa ja tänään tein vaihtoa varten yhden jutun, jonka esittelen sitten myöhemmin blogissani kuvien kera. Sain idean ja kun langat oli olemassa, niin pistin töpinäksi ja se on ainoa työ, joka on erikseen tähdätty hamsterikuukaudelle niin, että olen sillä grammojani kisaa varten nostanut. Tekele lähtee postiin mahdollisesti loppuviikosta (kunhan tässä ehtisi postiin) ja kuva ilmestyy blogiin siis sitten, kun olen saanut tiedon, että se on vastaanotettu. Sitä odotellessa liitän tähän vielä loppuun kuvan siitä valmistuneesta ikuisuusprojektistani:


Oikein aurinkoisia talvipäiviä kaikille kisailijoille ja pitkää pinnaa pudotuspeliä varten! Minä lähden huomenna lankaostoksille :D