... aloittaa villaneuleen kesäkuumal- la odotta- essaan vauvaa. Arvioi kylmien ilmojen tultua sopivan koon olevan 70 cm. Saa kaikki osat neuleesta valmiiksi, muttei kappaleiden kokoon kursimista.
Ennenkuin...
Perustaa blogiinsa ufosivun. Katselee ruudulta neulekappaleita. Herää puoli viideltä aamulla... saa viimeistelyhommat tehtyä.
Jee! Valmis!
Vauva vaan käyttää jo 140 cm kokoisia vaatteita ja edellä mainittu kuuma kesä oli vuodelta 1999.
5 kommenttia:
Saa sääliä... toivoo kohtalotoveri, joka neuloi laitoksella pientä nuttua kuopukselle... ja nuttu pääsi ekan kerran käyttöön neljä vuotta sen jälkeen kuopuksen nukella... *hah*
Voi ei! Hieno tarina. Kannatan säälipisteitä!
Minäkin kannatan säälipisteitä! Kunnioitettava suoritus kun kuitenkin sait sen kasattua ja eiköhän jostain löydy vauva, jolle sen voi lahjoittaa tai sitten sinne muistojen laatikkoon. :)
No mutta tietenkin pitää antaa säälipointseja! Ja olen Altocumuluksen kanssa samaa mieltä. Sille voi vielä löytyä uusi omistaja jostain...tai sitten ei.
Juu, huomasin tämän kyllä. :) Grammojen laskijoista ei ole kuulunut viime aikoina mitään, itse en enää tässä pudotuspelissä laske.
(Mutta ehdottomasti kyllä ikuisuusprojektibonuksen arvoinen juttu! ;))
Lähetä kommentti