Voisin vinkua ja mankua, että kaikilla muilla on jo jotain valmiina ja lankaa kulutettuna satoja grammoja :) Mulla on kaksi huivia keskeneräisenä. Fifi-sovellutus alkaa vähitellen sujumaan, melkein olen saanut kirjoitettua itselleni sen ohjeen ylös. Edelleen ylimääräisiä silmukoita ilmestyy salaperäisesti jostakin, mutta ei enää niin usein kun aluksi. Siihen olen saanut yhden kokonaisen kerän kulumaan ja aloittanut toista. Lankaa olisi 5x50 g ja jos kaiken käytän, niin taitaisi tulla yli kaksimetrinen huivi. Tänään sain idean, että huivista ylijäävistä langoista teen jotain vauvan myssyjä. Tikapuulankahuivia säästelen bussityöksi ja siksi se ei edisty. Tänään muuten neuloin Fifi-sovellutusta autossa autotallissa. Poika nukahti autoon enkä uskaltanut siirtää häntä sisälle, ettei heräisi. Hain huivin tekeleet autoon ja pistin lämmittimen päälle ja sain rauhaisaa neulomisaikaa melkein tunnin.
Toista lahjetta vailla olleet hahtuvahousut sain valmiiksi vihdoin, mutta nämä oli aloitettu kauan ennen dieetin alkua.
Uusia suunnitelmia tulee koko ajan. Tummanvihreää Tangoa on vähän jäljellä, siitä tulee ensin irtokaulus ja sitten lopusta Bratz-nuken turkki. Bratz-nuken vaatteiden kaavoja ja virkatun turkin ohje löytyi Suuresta Käsityölehdestä (2003 tai 2004 loppuvuoden numero). Kummitytöillä on Bratzejä eli turkille olisi ottajakin valmiina.
3 kommenttia:
Minäkin tunnen itseni hitaaksi, kun ei ole valmiina kuin tuo yksi sukkapari paksusta langasta. ;) Toisaalta olen kyllä tehnyt niitä mallitilkkuja, ja nytkin on puikoilla pieni sukka jota ei lasketa tähän kisaan koska aloitin tämän sukkaparin jo muutama viikko sitten (kunnes second sock syndrome iski).
Ja tuttu tunne tuo, että kunpa lapsi ei vaan heräisi... Monet kerrat on tullut kirottua hiljaa itsekseen kun kantoliinassa syvään nukkunut vauva erehtymättömästi räväyttää silmät auki heti kun astun kynnyksen yli kotiin. :D
Kyllä me ihmeellisissä paikoissa neulomme. Minä seisoin kerran Martinlaakson asemalla odottamassa bussia lähes 20 min. ja neuloin koko ajan seisovillani. Yksi taksikuski pysähtyi kohdalleni, katsoi minua autostaan ja totesi ikkunasta - kaikkee minäkin olen nähnyt, mutta tuollaista en vielä koskaan. Oletin, että tarkoitti neulomistani eikä itsessään minua.
Kirsti: mä neulon kans seisaaltani, jos vaan on tilaa ympärillä. Raveissa on paljon luppoaikaa lähtöjen välillä; siellä kerran tuli pikkuinen mummo tihrustelemaan mun puuhia ja loihe sitten lausumaan: "Siinähän käet käy ko itekseen." (oltiin jossain Itä-Suomessa raveissa)
Ja silloin tällöin romanit kaupittelee pitsiliinoja - minut ne jostain syystä kiertää kaukaa. Hai sie, mie tässä just samanlaista pistelen tulemaan...
Lähetä kommentti